Ihan ongelmitta ei tämäkään ommellus sujunut. Huomasin hihoja kiinnittäessä, että hups!, hiojen alakappaleet olin kiinnittänyt väärinpäin.Aikani niitä hioja pyörittelin, ja tulin tulokseen, että antaapa olla, ei haittaa käyttöä ja ei taida sitä huomata ensi katsomalta.
Ja kuinka ihania nämä vanhat kankaat ovatkaan, niin aina pieniä ylläreitä tulee. Joka kerta, kun ompelen vanhoista kankaista teen niille lujuustestin eli koitan repiä kangasta hauraimmista kohdasta, jotta selviää, kuinka haurasta kangas on ja kannattaako niistä ommella. Niin tein tällekin kankaalle ja luja oli. Kangas on aika paksukin jopa, mutta... jostain syystä, oiskohan hiaa kääntäessa, kuuluu ruts ja jostain repes. Kainalooan tuli repeämä. "Hienosti" korjasin sen siksakilla, mutta taitaapi jäädä piiloon. Kangasta oli sen verta vähän ja kankaan keskellä oli vielä virhe, niin selkäkappaleiden kuviointeja ei voinut kohdistaa.
9 kommenttia:
Kaunis takki taas kerran! Käy kurkkamassa, minulla on Sinulle jotain blogissani;)
Edelleenkin ihastelen takki-ihanuuksiasi!
Oih, mitä ihania takkeja! Eksyin blogiisi ja löysin ihanuuksia :)
Oi, ihana!! :)
Tuo on hieno! Tulin jo uudestaan sitä ihailemaan...
Ihanan retro! Ei varmasti tule toista moista kadulla vastaan - sehän näissä itsetehdyissä juuri on ihaninta, persoonallisuus :D
Voi miten kaunis takki!
Vau, miten hieno takki! Pitäis kokeilla jotain samanlaista tuolle omalle kolmasluokkalaiselle. Mulla olis vanhoja kankaita myös paljon, ne tosiaan on aika ylläreitä - puuvillakangas haurastuu ajan kanssa.
Tosi hieno takki!
Lähetä kommentti